perjantai 21. syyskuuta 2018

Ja taas lähti lapasesta.

Syy, miksi en taas pitkään aikaan ole päivitellyt blogia lienee a) työkiireet b) se, että on ihan liian monta projektia kesken yhtä aikaa. Ja koska en a) jaksa b) ikinä ehdi ottaa kuvia keskeneräisistä projekteista, tässä nyt vihdoin jotain valmistakin. 

Viidestä kerästä Teetee alpakkaa syntyi (juuri ja juuri) raidallinen villapaita, muutaman purkamisen ja uudelleen neulomisen jälkeen mahtuu päällekin. Tosin koko enemmän S kuin tavoiteltu M, mutta menkööt. Eipä lankaa olisi isompaan riittänytkään.

villapaita teetee alpakka


 Käsialan vaihtelu on aina ollut haastekohta tälle neulojalle (katso vaikka elämäni ensimmäiset villasukat). Yllättävän hyvin nyt pysyi aisoissa mutta silti hihat ja miehusta erottuvat selkeästi toisistaan... No, ei pidä katsoa liian läheltä.


 Ja loppuun vielä yksi tiskirätti. Taas. Lankana Novitan Bamboo ja nelosen puikot.

tiskirätti

Niin mitä muita keskeneräisiä? Keittiön pöydällä romotti ompelukone viikon päivät, yhdet villasukat työn alla, lisäksi kotona pari entisöintiprojektia (niistä kuvaa tuonnempana) ja yksi kirja-askartelukin on kaavailuvaiheessa. Hups.

tiistai 21. elokuuta 2018

Syksyinen syntymäpäiväneule

Mietin pitkään, syntyykö viidestä pienestä puuvillalankakerästä kokonainen neulepaita. Syntyihän niistä, ja yli puoli kerää jäi ylikin! Tosin käsiala oli lievästi sanottuna löysähkö... Lanka Katia Arte, ihana nauhamainen täyspuuvillainen lanka. Malli omasta päästä.



Paita lähti syntymäpäivälahjaksi, vaikka olisinhan minä itsekin tuon vaatekaappiini kelpuuttanut...



Kuvauskaverin puutteessa muutama taiten otettu selfie ennen paketointia:



sunnuntai 5. elokuuta 2018

Under the dome

Pitkäänhän netissä ja sisustuskaupoissa on näkynyt erilaisia lasikupuja, joihin voi laittaa vaikka tarjottavia, viherkasveja tai muuta tilpehööriä. Tälläinen kuuppa on minullakin jo parisen vuotta ollut, tein sen vanhasta "kupukellosta", sellaisesta kahdeksan-yhdeksänkymmentäluvun kultaisesta härpäkkeestä missä neljä palloa pyörii kellotaulun alapuolella. Revin kellonosat irti ja spreijasin alustan mustaksi. Pitkään siinä oli kasa reissuilta tuotuja sileitä rantakiviä sekä pieni puinen sorsa, mutta nyt kyllästyin ja vaihdoin maisemaa.


Marjametsästä (omalta maalta!) keräsin pienen lämpäreen sammalta sekä muutaman oksanpätkän. Lisänä niitä samoja kiviä. Joku kiva patsas tuohon olisi vielä kiva saada, kunhan tarpeeksi siro ja herkkä tulisi vastaan. Onneksi kuvun alle on helppo lisätä tai muuttaa koristeita.




keskiviikko 1. elokuuta 2018

Tilkkuilua ja karvatupsu

Viime viikolla iski (taas) ompelu- ja väkräysinnostus, ja tässä puuskassa sitten sain aikaiseksi pari pientä tilkkutyötä. Tai oikeastaan yhden, toinen on vielä vaiheessa (syystä että en tiedä mikä siitä tulee).


Pikkukukkaro syntyi tarpeeseen, kun en töissä viitsi eväsrahoja kuljettaa isossa lompakossani ruokalaan. Tähän mahtuu muutama kortti ja kolikoita. Seuraava läpäre on sitten se keskeneräinen tekele, meinasin tehdä laukkua mutta sitten harkitsin tulisiko tästä sittenkin sammutuspeiton päällinen (ei kyllä käy yhtään nykyiseen sisustukseen...). Let's see.


Ja loppukevennyksenä karvapallero eli pipotupsu tekoturkiksen palasta, jonka reunaan harsin muutaman piston ja vetäisin langanpäät tiukalle solmulle. Pipo vielä puuttuu.





lauantai 21. heinäkuuta 2018

Huovutettu kannunalunen

Lainasin joskus kirjastosta Tilpehööristä tarpeeksi -kirjan (Maija Paavilainen, 2013), josta otin talteen ohjeen vanuttuneesta neuleesta ommellusta pannun-/kannunalusesta. Neule löytyi, mutta tarvittavat kruunukorkit puuttuivat. Tiesittekö miten hankala niitä on nykyään löytää, kun pääosin meilläkin juodaan tölkkipuolelta se vähä mitä juodaan? Eikä tähän korkkeja tarvinnut kuin kuusitoista...




Lopulta sain kuitenkin kaikki kerättyä ja neulettakin huovutin vielä vähän lisää. Kovin kuumaa kattilaa tämä ei kyllä kestä, eikä valkoinen villakangas rasvaista kattilanpohjaa houkuttelekaan aluselle laittamaan. Kuumalle teekannulle kuitenkin ihan omiaan. Lämpäreen koko noin 16x16 cm.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kellohelmoilla kesään

Kauan olen jo haaveillut 50-luvun tyylisestä kukkamekosta ja katsellut ostomekkojakin nettikaupoista (mm. brittiläinen Lady Vintage myy ihania mekkoja). Näissä mekoissa on kuitenkin ollut melko paljon hintaa siihen nähden, että ainakaan kaikissa ei ole vuoria saati alushametta. Nyt sitten mummoni kysyi olisiko minulla käyttöä kukalliselle puuvillakankaalle, jonka hän oli saanut tuttavaltaan. Aluksi emmin, kukat kun olivat sinisiä, mutta sitten syttyi lamppu - tästähän se fiftarimekko tulee.




Yläosan kaavan otin netistä Modern sewing patterns -sivustolta, josta löytyy paljon muitakin vapaasti saatavilla olevia kaavoja. M-koko oli itselleni varsin sopiva pienin muokkauksin, vähän piti ottaa sisään rintojen kohdalta. Hameosan kaavan piirsin itse puolikellohameeksi (neljästä osasta, jotta kukkakuvio asettuisi mahdollisimman nätisti). Netistä löytyy ohjeita kello-ja puolikellohelman leikkaamiseen, mutta itse olen kokenut Joka tyypin kaavakirjan ohjeet varsin selkeiksi. Hieman geometrialla leikkimistähän tämä vaatii.


Vuorin tein vanhojenpuvun alushameestani yli jääneestä polyesterisatiinista samalla kaavalla kuin itse mekonkin. Erillistä alushametta ei nyt näissä kuvissa ole, toki vuorin alareunaan voisi myös harsia kiinni tyllihörselön helmaa kohottamaan.


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Tee-se-itse Louis Vuitton

Tämän postauksen otsikko sai innoituksen isältäni, joka seuratessaan ompelukoneen kanssa kiroiluani ja materiaalien hamstraustani kyseli "vuittonin" valmistumisesta. Melkoiseksi turroomiseksihan se tämäkin ompeluprojekti meni...



Taannoin työreissulle lähtiessäni mietin että en omista yhden yhtä käsiveskaa. Sellaista kassimallista siis, reppuja ja iltalaukkuja minulla on vähintään joka viikonpäivälle ja olkalaukkujakin joku taitaa vielä löytyä. Arkena reppu on yleensä kätevin. Sitten viikonloppuna vanhempieni luona ollessani iski ompeluinspiraatio; aitassahan oli niitä vanhasta nahkasohvasta purettuja paloja! Mutta olikos meillä sitä ompelukoneen nahkaneulaa?


No, otin mallia äidin valmislaukusta ja ompelin rungon kasaan. Mistäs minä saisin kahvoihin muoviletkua? Ei hätää, varastoista löytyy! No, pohjaan pitäisi saada tukipahvi tai -muovi. Ei ole tyhjiä kanistereita, pahvi murtuu... mutta onhan minulla muovinen kierrekansio kirjahyllyssä!




Vetoketjun kanssa taistelua en viitsinyt lähteä edes kokeilemaan, mutta onneksi ompelukaapista löytyi nätti neppari.



Jaa niin se kiroilu? Ompelukone oli eri mieltä yläreunan tikkauksen onnistumisesta ja katkoi lankaa etenkin paksuissa saumakohdissa...